Kendo on japanilainen kamppailulaji, jonka juuret ulottuvat vanhoihin samuraiperinteisiin. Vaikka laji on Suomessa suhteellisen pieni verrattuna muihin kamppailulajeihin, on se Japanin suosituin kamppailulaji, joka kuuluu siellä myös koulujen pakolliseen perusopetukseen yhtenä vaihtoehtona 9 eri budolajista.
Vaikka lajiin kuuluu olennaisena osana vastustajan lyöminen harjoitusmiekalla, on panssaroinnista johtuen on vammautuminen hyvin harvinaista. Toki pieniä mustelmia ja nyrjähdyksiä voi aina tulla, mutta verrattuna esim. jalkapalloon, on laji huomattavan turvallinen.
Kendo soveltuu kaikenikäisille. Sen opetus Japanissa aloitetaan alakouluikäisinä ja vanhin suoamalainen kendoka on aloittanut eläkeikäisenä. Edeltävää kokemusta kamppailulajeista ei myöskään tarvita, Vaikka se kendokoilla onkin verrattaen yleistä.
Porvossa seuran pienuudesta johtuen emme valitettavasti järjestä erillisopetusta lapsille (Helsingin kendoseura KKTI:ssa Myllypurossa on junioriryhmiä) seuran pienuuden vuoksi, koska opetusta emme voi toistaiseksi räätälöidä lapsiharrastajien tarpeiden mukaiseksi. Poikkeuksia voimme toki tehdä yksilöllisesti, etenkin, mikäli lapsella on aikaisempaa budolajikokemusta ja tottumusta kurinalaisesta harjoittelusta.
Huomattavaa on, että kendo on vauhdikkuudestaan huolimatta hyvin tekninen urheilulaji, jonka tekniikan ja liikeratojen vaativuutta voi verrata esim. golfiin. Tämän vuoksi oikeanlaista lyömistä harjoitellaan ensin useamman kuukauden verran ennen kuin voidaan suositella oman panssarin hankkimista ja ottelumuotoisen harjoittelun aloittamista. Kendo ei ole voimalaji.
Shinai on neljästä bambusäleestä koostuva puumiekka, joka mahdollistaa kendon turvallisen harjoittelun yhdessä panssarin kanssa. Kendossa tyypillisesti käytetään yhtä shinaita, mutta osa harrastajista käyttää pitkän miekan ohella myös lyhyttä miekkaa. Tämä kahden miekan kendo on harvinaisempi tapa tehdä kendoa, mutta poikkeuksellisesti Porvoossa sitä harrastetaan aktiivisesti. Kahden miekan kendon aloittaminen ei yleisesti ottaen kuitenkaan ole suotavaa ennen 1. Dan arvon ("musta vyö") saavuttamista.
Neljän bambusäleen lisäksi miekassa on nahasta tehty kahva tsuka ja kärki sakigawa, nahkaosat yhdistävä naru tsuru, joka yhdessä nahkaisen kiristysnauhan nakayui kanssa kiristää miekan napakaksi. Tämän lisäksi miekkaan kuuluu vielä väistin tsuba ja sen kiinnitin tsubadome
Shinai on ensimmäinen kendokan ostos ja sen hinta pyörii tyypillisesti noin 40-50 € pinnassa. Ne ovat kulutustavaraa ja etenkään alkuun ei kannata maksaa isompia summia kalliimmista erityisshinaista.
Bokken tai bokuto on puolestaan kata-liikesarjaharjoittelussa käytettävä tyypillisesti tammesta veistetty puumiekka, jonka avulla harjoitellaan tarkoin määritellyillä oikeanlaista lyöntitekniikkaa tarkemmin, mihin shinailla pystytään. Kataa pystytään tekemään myös teräsmiekoilla, joskin tätä näkee yleensä vain kilpailujen yhteydessä tapahtuvissa näytöksissä korkea-arvoisten senseiden toimesta.
Kendo katassa käytetään sekä pitkää miekkaa (daito) että lyhyttä miekkaa (kodachi). Bokkenin hankkiminen kuitenkin yleensä tulee kyseeseen vasta 6-12 kuukauden harjoittelun jälkeen ja silloinkin alkuun päästään pelkällä pitkällä miekalla. Lyhyen miekan hankinnta tulee ajankohtaiseksi käytännössä vasta dan-arvon suorittamisen jälkeen.
Bogu on perinteinen kendopanssari, jonka muoto on perua 1600-luvulta. Vaikka materiaalit ja leikkaus ovat osin nykyaikaistuneet, niin perusfunktio pään, kurkun, keskivartalon ja ranteiden (kendon pistealueiden) suojaamiseen on kuitenkin samanlainen.
Bogun keskeisin materiaali on useasta puuvillakangaskerroksesta tiheällä neulonnalla tiivistetty futon. Se suojaa päätä, ranteita, lantiota ja kurkun seutua (kurkun osalta futon-kerroksia on tyypillisesti kaksi ja lisäsuojaa on tehty paksuilla tikkauksilla).
Kypärässä (men) on futonin lisäksi metalliritilä suojaamassa kasvoja, joka on tehty joko dualumiinista (alumiinin ja kuparin seos) tai kalliimmissa titaanista. Hansikkaissa (kote) on futonin lisäksi pehmusteet käden päällä ja kämmenpuoli on tehty nahasta. Rintapanssari (do) koostuu kahdesta osasta. Nahasta, kankaasta ja koristetikkauksista koostuvasta rintakehäsuojasta (mune) ja alunperin bambulevyistä, mutta nykyisin tyypillisesti muovista koostuvasta vartalolevystä (dodai).
Bogu on kendoharrastajan kallein yksittäinen hankinta, joka tulee kyseeseen yleensä viimeistään 5.kyun vyöarvon suorittamisen jälkeen, mutta hyvä bogusetti voi helpostikin kestää 15-20 vuottakin hyvin pidettynä. Ensimmäisen bogusetin hinta pyörii noin 600-700 € tienoilla uutena, mutta näitä löytyy aika-ajoin myös käytettynä.
Kendolle tyypilliset harjoitusvaatteet noudattavat perinteistä japanilaista pukeutumista. Tämä tarkoittaa gi-takkia ja hakama-housuhametta. Kendossa nämä ovat perinteisesti indigovärjättyä puuvillaa, mutta valkoisen gi:n ja hakaman yhdistelmää näkee etenkin naisilla ja musashi-vinoneliökuvioitua gi:tä on joskus lasten käytössä. Kendon kanssa samanaikaisesti iaidoa harrastavat saattavat käyttää mustia vaatteita. Valtaosalla kuitenkin on päällä tummansiniset indigovärjätyt vaatteet.
Shinain jälkeen gi:n ja hakaman hankinta on seuraava kendokan hankinta, joka tulee ajankohtaiseksi viimeistään ensimmäisen vyöarvon (6. kyu) suorittamisen jälkeen. Sitä ennen voi vielä harjoitella veryttelyhouissa ja T-paidassa. Gi maksaa noin 70 € ja hyvän puuvillaisen hakaman saa noin 100 €:lla.